Tänään lääkäriin

Onnistumisia odotetaan jatkossakin.Eilen olin ahkera, tänään olen selviytyjä, huomenna olen säälitty. Unohdin kehittyä ihmisenä. En vastaa mitään kun kuulen että sinussa kasvaa jotain, jotain pientä ja jotain suurta ja jotain joka tuli tulee tulkoot ulos. Jotain nykyisellään avattua, limaista ja hirveää ja silti niin kaunista. Ihme. Sillä ei ole nimeä eikä se ole enää.

Tasapaino

Ajatukseni ovat taantuneet alkeellisimmalle mahdolliselle tasolle. Mädäntymisen mahdollisus tekee kaikesta onttoa ja soinnutonta. Muutu tai lakkaa olemasta.

Kaikkialle koskee. Päänsärky ja lihaskipu tekevät toiminnasta lähes mahdotonta. Tee maistuu heinältä suussani. Kävellessä päässä jyskyttää ja jalat tahtovat lopettaa.

Syön hiuksiani.

Uusi merkintä ei ole uusi elämä. Yritin tänään olla hidas, nähdäkseni. Kaikki on todella sumeaa, kaikki liikkuu liian hitaasti! Hidastettuna ja mustavalkoisena. En jaksa kuunnella ihmisiä, melkein alan vihata ihmiskuntaa. Ainakin itseäni.

Kuumottaa.

 

E

Lievästi liikaa energiaa. Minussa. Tuntuu kuin sisälläni olisi kuuma sininen tähti, joka paistaa rintakehääni karrelle. Voimauttava, mutta tappava. Kuin kaikki olisikin yhtäkkiä kirkasta ja selkeää. Erotuksena.

Ikkuna helisee.

Nukun veitsi tyynyn alla

Vaeltelin pitkään pimeässä ja kylmässä etsimässä itseäni. Unohdin pukeutua järkevästi, mutta en edes muistanut säätä paniikissani. Yritän lokeroida elämääni. Mitä se oli ennen? Mitä se on nyt? Mitä sen pitäisi olla? Pitäisikö sen olla? Onko minulla yhtään tavoitteita?

Paras neuvo aikoihin: joku täytyy eliminoida. Vastuu ei ole vinkin antajalla. Hiukkaset törmäävät toisiinsa ja BAM. Katastrofi. Kukaan ei ole enää.

Onko dystopialla ja negatiivisella utopialla eroa?

Olen tänään ollut teräsmies, tällä säällä ikävästi ruosteen peittämä. Tänään meni rikki kaksi lasia ja lasipullo, jokainen erikseen. En hätkähtänyt.

Tuntuuhan se loistavalta.

Joskus jaksoin laulaa

I'm leaving today
Too much time's already wasted
I know i can't stay
So i've made my reservations

I'm closing the door
To this old empty house...
...Of sorrows
They're only sorrows
Until tomorrow
I'm leaving today

Things i'll never know
All the words i wanted to say
Ghost at the window
And things will never be the same

I'm closing the door
To this old empty house...
...Of sorrows
They're only sorrows
Until tomorrow
I'm leaving today

I'm rolling my bones
Right out of this lonely place
I'll never go home
It's not my home anyway

I'm closing the door
To this old empty house...
...Of sorrows
They're only sorrows
Until tomorrow
I'm leaving today

Verta oksennuksessa

Siinä ymmärtää jotain maailmasta
ja vihdoin
en ole enää
on vain liikettä
limaa sormissa ja hiuksissa

ja sitä muistaa
että jos jotain menee sisään
sen saa myös ulos

Joka sivulla on sormenjälkiä
uudestaan ja uudestaan
ja unohdun

Können Sie bitte mir helfen?
Ich brauche Hilfe.

Olen nimetön kuuro

Du fehlst mir.

Ištar minussa

Paljon kauniita asioita, joita en voi koskettaa
Käteni ovat liian lyhyet ja saastaiset
Kahleeni sitovat minua
En yletä.

Rumat asiat näkevät minut
Ja ne koskettavat
Lääppivät ja riuhtovat
Ne sulkevat jokaisen oven edestäni ja sytyttävät taloni palamaan

Kahleeni sitovat minua
Minun kahleeni
Kukaan ei avaa lukkoja
Olen itse avain

Koska pääsen kotiin?


 Moloch.

bei Nacht und Nebel

On syksy.  Miksi syksyä pidetään uudistumisen aikana? Silloinhan kaikki mätänee.

Sormieni kynnet mustuivat ja lopulta muuttuivat kultaiseksi tuhkaksi. Polttojäte sai uuden kodin tuulelta. Ei mereen! Olkoot metsässä majani.

Rakkauden raunioilla käryävät rauhansavut. Kun viini kiemurtelee silmäkulmistani ulos kyyneleinä, en jaksa olla rehellinen. Veltot käteni eivät hakeudu vääriin paikkoihin, saamattomat jalkani eivät minua minnekkään vie. Väitän olevani turmeltumaton, soma.



"Kädet riippuivat löysinä ja hengitys kulki auki. Hän tunsi, että hän putoili pois olemasta kerros kerroksen jälkeen kuin purettava sipuli, ja vajosi pimeän pimeän perään. Pohjalla ei ollut kuin kylmää märkää kivenpintaa ja hän itse. Sitten ei ollut kuin kiveä. Hän itse löytyi kohoamasta kuutamo kuutamon jälkeen, hipoi epäluomien kylkiä ja ohitti uhkaavia ja riettaita näytelmiä. Hän tiesi, että kaikki oli vain Golgatan säteilyä nurjalta puolen, ja päätyi päivänvaloon kuin kahlaten merestä maalle. Jalat eivät huojuneet enää. Seinustoilla ihmiset liikahtelivat kuin varjot itseensä vangittuina ja toisiinsa kytkettyinä. He supisivat kuolleita sanoja, jotka murenivat ilmaan vailla voimaa "
-Matti Pulkkinen: Ja pesäpuu itki

Maalaus: Odilon Redon

Ankkuri

Pää on tyhjä, taivas täynnä
kumpikaan ei putoa

Nostan kiven ja lähetän postipaketin
kumpikaan ei löydä perille

Poltan tupakan ja rakastan sinua
kumpikaan ei tee minua onnelliseksi




Etsin elämää

Mä en vastaa
      koska mä olen ruma
                                 ruma
                                    ruma ihminen

Kuoleman tila

Olen sängyssä ukkosilman kanssa
se kutittelee ja tunnustelee, kokeilee
lopulta laskeutuu alas ja salamoi sisälläni

Olen täynnä tulta!
Kehoni väreilee ja polttaa, hiukseni höyrystyvät hapettomassa tilassa
Tuhon tilassa elämänhaluni uudistuu

Olen sängyssä kuoleman kanssa
odotan viileää ja puhdistavaa kosketusta, mutta
oletkin kuin rakastuminen
pehmeä, leudon lämmin ja niin tutunomainen
Kuolema, saako sinua rakastaa?

Kylmää

Ajatukset ovat osa käyttäytymistä. Olenko siis käyttäytynyt huonosti?



Älä potki mua naamaan, mä olen särkyvää tavaraa. Hengittäminen on vaikeaa. Mä olen väärää, mä olen väärin. Ruma ihminen. Mitä mä tekisin, mitä mä teen, mitä mä tein.

En voi olla. Täytyy mennä jonnekkin, muttei ole minne mennä. Oikeastaan, ei ole minne tulla.

Sattuu kaikkialle. Mä en voi olla. En voi olla. En voi olla.

Kuumaa, kylmää. Pistävää. Mulla on suunnitelmia, joitan en halua toteuttaa. En voi, mua pelottaa. Tuhoan itseni tarkoituksetta.

Elossa, vieläkin

Paljastuminen elävöittää. Tunnelin päästä löytyi ajatus: olen elossa! Olen mennyt ja nykyisyys. Voin olla myös tulevaisuus.

Miksi toivoa ihmettä? Elämä menee eteenpäin, riippumatta minusta. Siinä piilee kaiken tarkoitus.

Olen enemmän kuin ennen. Ajatukset kasaantuvat kuin hiekkadyynit, niitä ei käy estämään. Hiljaisuus on kevyempi kuin ennen. En ole yksin ollessani ainut paikalla.




Loppuun kirje rakkaalle, joka jaksaa kiinnostua.

Mun sanat on kuluneita, käytettyjä ja vanhoja. Mun tunteet eivät, ne ovat elinvoimaisia. Sä olet kiehtova ja ovela, ja mä koen tuskaa epäonnistuessani kuvaamaan sua. Täydellisintä sussa on sun virheet, sillä jokainen niistä naarmuista on se syy, miksi rakastan sua.

Sä et ole taakka. Sä olet joku, jonka kanssa mä haluan elää tänään ja huomenna, ehkä vielä ylihuomennakin. Sun kanssa oleminen on kuin laaksoon laskeutunut sumuvaippa ja vapauden täyttämä aamu. Sä saat lattean ja kauhtuneenkin kiiltämään mun silmissä.

Sä et ole rappeutunut. Mä vain vilkaisen sun kuvaa peilistä ja lempeys valtaa mut. Yritän käheällä äänellä kertoa sulle, että sä olet epätodellisen kaunis.Voi, kunpa aiheesta vallitsisi yksimielisyys.

Ajatus susta saattaa seisauttaa mun päivän. Niin kävi nytkin.

Sydänmerkki ja sakset

Olennon todellinen luonne paljastuu sen varjossa. Tarkkareunainen varjo kertoo sen, mitä ilme ei ikinä.

Kuivan paikan kasvi selviytyy ilman vettä, muttei ilman kuivuutta.



Katoaminen ei ole koskaan pysyvää. Hämmentämään on jäänyt holtiton mannekiini ja paperiruusu.

 Siinä muutama illan ajatus.

Etsivä eksyy

Salaa katselin toisen intohimoja kun maailma hiljeni kanssani.




Lapsena katselin taivaalle ja yritin ymmärtää äärettömyyttä. Vain kasvava voi ymmärtää toista kasvavaa.

Gyps indicus ja muuta kuolevaa

Kesän tuoksu valuu päihdyttävänä purona sisääni. Tunnen olevani onnellinen, mutta miksi en ole täällä?

Ymmärrys tulee vähitellen. Pöly peittää sekä asuntoni, että huuleni. Musiikkia se ei voi kuitenkaan estää.  Rakastaa, ei rakasta, rakastaa. Pariton määrä lehtiä tuo onnen.

Minä palan, ei, minä olen kytenyt jo pitkän aikaa. Leimahdus! Se iskee tajuntaan kuin jäätikari.
Miten tälläisen mielen kanssa voi oppia elämään?

post scriptum
Tunnekylmä on eri asia kuin vittumainen.

Liikaa hajuvettä

Ei kukkaa väkisin avata. Veitsellä voi, mutta silloin kaikki tietävät. Leikkivät vain, etteivät muka huomanneet.

Myrskyä edeltää kumoonkaatava tuuli. Tuulista on kyllä ollut. Oman seksuaalisuutensa haltuunotto jäi kuulematta ja tekemättä. Mihin suuntaan olen menossa?


Kerran mä laitoin sulle viestin mä luulin että me oltaisiin ikuisesti. Sun ihon ominaishaju levisi joskus huoneessa niin, ettei sitä voinut pysäyttää. Missä se on nyt? Mihin mä jätin sen? Mä en tarkoittanut.

Mulla on liikaa hajuvettä. Huoran haistaa kilometrien päähän.

Hanajana

Silmät sumentaa. Pitää sulkea, aukaista, sulkea, aukaista, sulkea ja vielä kerran aukaista silmät ennen näkymän kirkastumista. Jos makaan kyljelläni, en näe toisella silmällä lainkaan kyyneleiden vuoksi. Silmät ovat ikävä kohde kipuilla.

Toiset silmäni ovat kiinni, mutta näen niillä paremmin kuin koskaan. Mä näen sut ihmisenä sä sanot ja mä olen niin kevyt, että maa nousee mun alla.

Vaikka välillä tuntuu hyödyttömältä olla olemassa, tiedän, ettei kukaan muu osaa elää niin kuin minä osaan. Olen siinä parempi kuin kukaan. Tunnemarkkinoilla on tungosta ja olen iloinen siitä, että osaan vielä ahdistua.

Salaa toivon montaa asiaa. Ääneen sanon vain, että haluan nukkua. Tai juosta. Tanssia. Tuntea! Rakastaa, tai no, miten vain.

 P.S. Kaiverrus on Martin Schongauerin A foolish virgin.

Puut katoavat

Kivipuutarha ja kivikasvoja. Kivi kasvaa nopeasti, se leviää, se on voittamaton.
Päättömät nuket tuijottavat ja osoittelevat minua. Ne ovat aina ja kaikkialla.

Verhoathan itsesi mustaan, se on viimeinen tahtoni. Olen kadottamassa itseni jälleen. Pitäisikö saalistaa olemisen viimeisiä rippeitä vai kellua tiedottomuudessa?

Kangas kahahtaa ja takki aukeaa. Samassa ymmärrän, etteivät silmäni ole oikeilla paikoillaan. Olen suunnistanut sokeana, hapuillen.



Kirjoittaminen on kuin mielen oksennusämpäri.

Turhia huomioita

Kerään kastuneet setelit maasta, kyllä nämä vielä kelpaavat. Täytyy vain antaa kuivua. Antaa hieman rakkautta ja ymmärrystä, kyllä se siitä. Kyllä pilaantuneenkin arvon voi palauttaa. Voihan?

Rakastumiseen ei ole vastalääkettä, mutta onko itseinhoon?

Yleensä näen kilometrien päähän. Kaupungissa joka ikkunasta näkyy sama talo, eikä täällä ole ikinä pimeää. Ihmiset ovat niin lähellä toisiaan, etteivät huomaa yhden murhetta.

Kirjain kerrallaan tieto ja muistot valuvat musta ulos. Sieraimista ja korvista, onneksi ei suusta. Muistot maistuvat katkeralle.

Tuulee

Suutelen talvea otsalle ja se sanoo hyvästit. Paljas jalka tuntuu kylmältä maata vasten eikä hiekoitussora helpota tanssiani. Palava tupakka tipahtaa laatoituksen väliin. Taivas räjähtää väreistä.

Liikkuva kivi ei sammaloidu, mutta se kuluu. Se iskeytyy toisiin kiviin ja siihen tulee kolhaisuja.

Lika on ainetta väärässä paikassa
Minä olen likaa
Tohtori tutkii mun aivokäyrää
Onko siinä vikaa?

Joko minä olen hullu
Tai kaikki muut ovat hulluja
Pullosta tullu

Lika on ainetta väärässä paikassa
Sinä olet likaa
Tohtori tutkii sun aivokäyrää
Onko siinä vikaa?

Pisara

Se tuli avaimenreiästä. Kukaan ei odottanut sitä. Se on notkea kuin savu ja huomaamaton kuin häkä. Se puristaa ja kuristaa ja lyö.

Olet ansainnut tämän arvonnassamme. Elämässä voi voittaa vain veikkaamalla.

Joskus tuntuu pieneltä ja joskus liian isolta.
Joskus kadottaa itsensä ja joskus sulkeutuu kokonaan itseensä.

Kaikki kirjoittamani on väärin muttei väärää.

Sata asiaa sinusta

Haluaisin kääriä sun surun ja murheen hienoimpaan harsoon, laskea sen veteen ja katsella, kun se lipuu pois. Sun hennot eleet ja vahvat sanat saa mut välittämään susta hetki hetkeltä enemmän. Vaikka mä haistan sun tuoksus, musta tuntuu että sä olet kilometrien päässä. Ei, se olenkin minä. Lensin ilmapallolla tieheni.



Kultaa ja hopeaa ei laiteta yhtä aikaa päälle, isoisoäiti opetti.

Heijastus

Peilin takana elämä juoksee, peilistä heijastuva kuva seisoo. Puremajäljet polvessa paljastuvat verhon pudotessa.

Täällä on ikuinen kevät. Tai oli. Tänään tuuli kaataa kaiken kumoon, myös mielenrauhan. Tunteva ja tiedostava osa minusta on kadonnut.

Rapistuva minä on erikoinen kontrasti heräävälle luonnolle.

Da

Eilisen värit kuplamuovissa ja tunnelma kuin väljähtänyt tee. Vadelmat pyrkivät vapauteen lautaseltani. Lentokyvyn puuttuessa ne tyytyvät pikajunaan. Jos elämä olisi näppäimistö, multa puuttuisi F3, G ja nuoli alas.



Arkullinen kirjeitä minulle. Teksteillä on Viimeinen Käyttöpäivä edessään. Ei mikään kestä ikuisesti, miksi siis kirjeetkään? Sata syytä, miksi rakastan sinua. Yhtään en keksi mutta sataan uskon.



Jos vain annat, rakastan sua siihen saakka, että kahdeksikko nostetaan pystyyn. Oikeassa kädessä kiinni sinä, vasemmassa klisee. Mutta miksi klisee on vihkisormuksen kanssa samalla puolella? Ehkä se on mieltynyt arvometalleihin.

Älä naura mulle kun mä leikkaan vanhoja asioita irti. Tällä hetkellä ei ole väliä, vaan sillä, että menneet hetket painuvat helvettiin. Sä näytät hirveeltä kun itket.

Mä annan sulle kellon lahjaksi, että sä tiedät, koska mä tulen takaisin.

We were born to die

Aikanaan sä kerroit nimesi
(en muista sitä enää)
ja tänään mä muistelen, kuka sä olit.

En oppinut tuntemaan sua ihmisenä, ainoastaan varkaana. Onko siellä takana jotain inhimillistä? Ehkä se oli vain virhe. Ehkä asioiden ei pitänyt mennä niin.

Kasva huora aikuiseksi

Hei sinä vastenmielinen niljake, mä puhun sulle. Oletko harkinnut muuttumista? Tiedäthän, mitä muutos tarkoittaa.

Mua kuvottaa kun katson sun selkää. Noilla naarmuilla ja jäljillä ei ole mitään tekemistä elämän kanssa, sä olet ne itse luonut.

Kulkemamme matka

Junassa on mies jolla on vaaleat hiukset, hauska puhetapa ja nainen laukussaan. Laukkunaisella ei ole raajoja, kuulen vain kuinka sen hampaat kolisevat vasten laukun sisäseinämää. Onko se jokin sävelmä?

Raajat lähtivät yksi kerrallaan, nips naps. Oikea käsi jäi oven väliin ja vasemman käden kuoleva isoäiti vei mukanaan. Oikea jalka sanoi haluan tanssimaan ja lähti etsimään paria keskellä yötä. Vasen jalka, kysyt. Mihin se meni? Kukaan ei kuullut sen lähtevän.



Ikkunakin on lähdössä irti. Kylmän tuulen pitkät sormet hapuilevat minua ikkunanraosta. Ei se minua kiinni saa, sydämeni on tänään lämmin. Taitan silkkipaperista kolmion ja se lähtee lentoon.

Vaunussa haisee intohimo. Ei, se olenkin vain minä. Mitä? Ei, istu vain. Tämä paikka on sinulle varattu.

Kohtaus loppuu.

Kylpyammeessa

Lasken ammeen täyteen. Kuinka lämmintä vettä ihoni kestää? Vesi vääristää ja kehoni näyttää rumalta. Onkohan tämä edes vettä? Hetken kylven viinissä.

Missä on lepohetkeni? Koska saan hengähtää?

Liikaa asioita. Liian monta ajatusta, liian monta murhetta, liian monta tehtävää. Yksikään ei etene eikä valmistu. Ne vain kelluvat edessäni, supattaen korvaani.

Ehkä pitäisi luovuttaa. Havittelen vain omaa onneani. En saa luotua ympärilleni kuin ahdinkoa ja huolta. En halua tehdä sitä.

Painan pääni pinnan alle ja kuuntelen sykettäni. Mulla on hyvä sydän, se on kestänyt paljon. Kynttilän kaunis liekki paljastaa kalpeat, rosoiset käteni. Tuijottelen käsiäni hetken, käteni tanssivat. Sitten hetki on ohi. Elon musiikki jatkaa jyskyttämistään.

Lopulta kynttilä palaa loppuun. Lattia jääköön märäksi.

On aika poistua.

Salpaat mun hengen

Jos se vaatii sen
niin mä kävelen pois

Kuinka sinua rakastinkaan

Huomaatko sä mua enää?

Tuskin.

Kuuletko sä mua enää?

Tuskin.



Mä haluaisin huutaa sut takaisin. Huutaa, niin että linnut lentävät pois ja lasit särkyvät. En pysty siihen. Tukahduttava mielen sametti kuristaa niin, etten voi kuin kuiskata väärään suuntaan. Senkin vähän tuuli vie mukanaan, eikä kukaan kuule. Kukaan ei kuule, kuinka anelen ja rukoilen hiljaa yössä.

Kyllä mä tiesin, että sä lähdet. Kaikki kestää aikansa. Mulla oli sut liian vähän aikaa.

Tänään mä joudun sen sanomaan. Mulle ei annettu vaihtoehtoja.

Hyvää yötä, rakas. Nuku hyvin. Sä opetit mulle paljon. Mä rakastin sua vihaamiseen saakka. Toivottavasti siellä on kaikki hyvin ja mieli keveä. Olisit edes kerran onnellinen.

Harhaa

Me ollaan siinä nurkassa taas, makoillaan
sä silität mun tukkaa niinkuin ennenkin

Mä olen itkenyt koko päivän. Sä lohdutat: tiikeri, sä pystyt mihin vaan kun yrität. Ja mä uskon sen. Sä kerrot muitakin tarinoita. Sä kerrot sun päivästä ja lohikäärmeistä ja siitä kuinka sä kompastuit aina samaan juureen.

Taas kerran sä olet lähellä. Tää on erilaista, vaikka mä itken taas. Sä väität, että sä et koskaan jätä mua. Kuinka sä kehtasit sanoa niin?

Mä näin unta susta. Sä pidit mua kädestä ja sanoit, ettei kannata ostaa ilmapalloja. Ne on liian kalliita tässä maailmassa. Mä en kuunnellut, vaan hain punaisen pallon. Sä sanoit mua hassuksi.

Muistatko ne juhlat epäonnistumisen päivänä? Muistatko, kun en uskaltanut kävellä yksin? Muistatko värikynät kylpyhuoneessa?

Mä itkin tänäänkin. Kysyin sulta, tuletko sä takaisin. Sä et vastannut, ehkä sä siis tulet.