Tuskin.
Kuuletko sä mua enää?
Tuskin.
Mä haluaisin huutaa sut takaisin. Huutaa, niin että linnut lentävät pois ja lasit särkyvät. En pysty siihen. Tukahduttava mielen sametti kuristaa niin, etten voi kuin kuiskata väärään suuntaan. Senkin vähän tuuli vie mukanaan, eikä kukaan kuule. Kukaan ei kuule, kuinka anelen ja rukoilen hiljaa yössä.
Kyllä mä tiesin, että sä lähdet. Kaikki kestää aikansa. Mulla oli sut liian vähän aikaa.
Tänään mä joudun sen sanomaan. Mulle ei annettu vaihtoehtoja.
Hyvää yötä, rakas. Nuku hyvin. Sä opetit mulle paljon. Mä rakastin sua vihaamiseen saakka. Toivottavasti siellä on kaikki hyvin ja mieli keveä. Olisit edes kerran onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti