Puut katoavat

Kivipuutarha ja kivikasvoja. Kivi kasvaa nopeasti, se leviää, se on voittamaton.
Päättömät nuket tuijottavat ja osoittelevat minua. Ne ovat aina ja kaikkialla.

Verhoathan itsesi mustaan, se on viimeinen tahtoni. Olen kadottamassa itseni jälleen. Pitäisikö saalistaa olemisen viimeisiä rippeitä vai kellua tiedottomuudessa?

Kangas kahahtaa ja takki aukeaa. Samassa ymmärrän, etteivät silmäni ole oikeilla paikoillaan. Olen suunnistanut sokeana, hapuillen.



Kirjoittaminen on kuin mielen oksennusämpäri.

Turhia huomioita

Kerään kastuneet setelit maasta, kyllä nämä vielä kelpaavat. Täytyy vain antaa kuivua. Antaa hieman rakkautta ja ymmärrystä, kyllä se siitä. Kyllä pilaantuneenkin arvon voi palauttaa. Voihan?

Rakastumiseen ei ole vastalääkettä, mutta onko itseinhoon?

Yleensä näen kilometrien päähän. Kaupungissa joka ikkunasta näkyy sama talo, eikä täällä ole ikinä pimeää. Ihmiset ovat niin lähellä toisiaan, etteivät huomaa yhden murhetta.

Kirjain kerrallaan tieto ja muistot valuvat musta ulos. Sieraimista ja korvista, onneksi ei suusta. Muistot maistuvat katkeralle.

Tuulee

Suutelen talvea otsalle ja se sanoo hyvästit. Paljas jalka tuntuu kylmältä maata vasten eikä hiekoitussora helpota tanssiani. Palava tupakka tipahtaa laatoituksen väliin. Taivas räjähtää väreistä.

Liikkuva kivi ei sammaloidu, mutta se kuluu. Se iskeytyy toisiin kiviin ja siihen tulee kolhaisuja.

Lika on ainetta väärässä paikassa
Minä olen likaa
Tohtori tutkii mun aivokäyrää
Onko siinä vikaa?

Joko minä olen hullu
Tai kaikki muut ovat hulluja
Pullosta tullu

Lika on ainetta väärässä paikassa
Sinä olet likaa
Tohtori tutkii sun aivokäyrää
Onko siinä vikaa?

Pisara

Se tuli avaimenreiästä. Kukaan ei odottanut sitä. Se on notkea kuin savu ja huomaamaton kuin häkä. Se puristaa ja kuristaa ja lyö.

Olet ansainnut tämän arvonnassamme. Elämässä voi voittaa vain veikkaamalla.

Joskus tuntuu pieneltä ja joskus liian isolta.
Joskus kadottaa itsensä ja joskus sulkeutuu kokonaan itseensä.

Kaikki kirjoittamani on väärin muttei väärää.