Ei tätä paskaa taas

Uhh. Taas. Takaisku.

Sosiaaliset ongelmat on kaiken alku ja juuri.

Lupaa mulle, että et enää vahingoita ittees. Joo mä lupaan. Mäki vihaan tätä. Riitelyä. Vihaa. Turhaa, kaikkea paskaa.

Miksi mä aina turmelen kaiken kauniin? Miksi mä pakenen?

En kestä olla aina siinä. Kun joku huutaa tai puhuu liian hiljaa ja heikosti. En jaksa. Täytyy paeta. Ettei vain tunne jotain. Ettei vain sano todellista, omaa mielipidettä. Joka on kuitenkin väärä. Ei ne haluu tota kuulla, vaan jotain hienoa ja fiksua.

Ja lopun aikaa yritän tuntea jotain. Ihan mitä vaan. Kipua, nälkää.

Tää sattuu. Ihan helvetisti.
Olen myös kännissä, huraa.
Hyvää yötä.

Yksinäi Syys

Syksy iskee päälle pikkuhiljaa. Syksyssä ei ole mitään vikaa, päinvastoin - syksyllä aloitetaan kaikkea uutta ja puutkin vaihtavat väriä. Syksy on kaunista aikaa.

Elokuu on vain ollut myös elämäni yksinäisintä aikaa. Illat olen itkenyt ja päivät hymyillyt, vaikka en olisi oikeasti jaksanut enää sekuntiakaan. On raskasta kun ei saa päivällä eleelläkään viitata sisäiseen oloon.

En jaksa iltaisin tehdä yhään mitään. Makaan sängyssä ja katselen sieltä kaikkia tekemättömiä töitä. Tuijotan puhelimen ruutua ja toivon että joku soittaisi. Miksei kukaan ikinä soita?

Mutta ah, kaippa tämä tästä helpottaa.

Vituttaa, väsyttää ja itkettää. Voi helvetti.

Ihmetyyppejä

Kuuntelen juuri riitelyn ääniä. Vihaan sitä, vihaan vihaan vihaan. Se on melkeinpä vastenmielisintä maailmassa.

Olen se henkilö, joka osaa sanoa pahasti mutta pelkää riitelyä yli kaiken. Annan anteeksi mitä vain, kunhan ei tarvitse riidellä ja tuntea huonoa mieltä jostain asiasta. Pelkään sairaanomaisesti hylätyksi tulemista. Tai sitä, että ystäväni eivät halua olla kanssani. Olen varmasti liian tylsä, valittava, ruma, lihava ja ärsyttävä. Ehkä he ovat ystäviäni säälistä.

Lapsuudessani minulla ei ollut ystäviä, ja nämä tunteet kumpuavat luultavasti sieltä. Minussa on palava halu miellyttää muita ihmisiä. Siksi minulle on hyvin tärkeää, että tiedän tilanteen "etiketin". En halua uusiin tilanteisiin, joissa en tiedä miten toimia. Saattaisin tehdä jotain naurettavaa, jotakin väärin ja tadaa - jäisin taas ilman ystäviä. Todellisuudessa näin ei varmaan ole, mutta on vaikea sopeutua johonkin muuhun ajatukseen. 

Pään sisäinen riitely riittää minulle varsin hyvin, kiitoksia vain. Sekava pää saa vahvimmankin ihmisen horjahtamaan, saatika heikomman puoleisen. 

Onneksi saan olla heikko. Minulla on ystäviä jotka antavat minun sanoa pahasti, olla tylsä, läski, ruma ja ärsyttävä ja vielä rakastavatkin minua. Ihmetyyppejä.