Syksy iskee päälle pikkuhiljaa. Syksyssä ei ole mitään vikaa, päinvastoin - syksyllä aloitetaan kaikkea uutta ja puutkin vaihtavat väriä. Syksy on kaunista aikaa.
Elokuu on vain ollut myös elämäni yksinäisintä aikaa. Illat olen itkenyt ja päivät hymyillyt, vaikka en olisi oikeasti jaksanut enää sekuntiakaan. On raskasta kun ei saa päivällä eleelläkään viitata sisäiseen oloon.
En jaksa iltaisin tehdä yhään mitään. Makaan sängyssä ja katselen sieltä kaikkia tekemättömiä töitä. Tuijotan puhelimen ruutua ja toivon että joku soittaisi. Miksei kukaan ikinä soita?
Mutta ah, kaippa tämä tästä helpottaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti