Sata asiaa sinusta

Haluaisin kääriä sun surun ja murheen hienoimpaan harsoon, laskea sen veteen ja katsella, kun se lipuu pois. Sun hennot eleet ja vahvat sanat saa mut välittämään susta hetki hetkeltä enemmän. Vaikka mä haistan sun tuoksus, musta tuntuu että sä olet kilometrien päässä. Ei, se olenkin minä. Lensin ilmapallolla tieheni.



Kultaa ja hopeaa ei laiteta yhtä aikaa päälle, isoisoäiti opetti.

Heijastus

Peilin takana elämä juoksee, peilistä heijastuva kuva seisoo. Puremajäljet polvessa paljastuvat verhon pudotessa.

Täällä on ikuinen kevät. Tai oli. Tänään tuuli kaataa kaiken kumoon, myös mielenrauhan. Tunteva ja tiedostava osa minusta on kadonnut.

Rapistuva minä on erikoinen kontrasti heräävälle luonnolle.

Da

Eilisen värit kuplamuovissa ja tunnelma kuin väljähtänyt tee. Vadelmat pyrkivät vapauteen lautaseltani. Lentokyvyn puuttuessa ne tyytyvät pikajunaan. Jos elämä olisi näppäimistö, multa puuttuisi F3, G ja nuoli alas.



Arkullinen kirjeitä minulle. Teksteillä on Viimeinen Käyttöpäivä edessään. Ei mikään kestä ikuisesti, miksi siis kirjeetkään? Sata syytä, miksi rakastan sinua. Yhtään en keksi mutta sataan uskon.



Jos vain annat, rakastan sua siihen saakka, että kahdeksikko nostetaan pystyyn. Oikeassa kädessä kiinni sinä, vasemmassa klisee. Mutta miksi klisee on vihkisormuksen kanssa samalla puolella? Ehkä se on mieltynyt arvometalleihin.

Älä naura mulle kun mä leikkaan vanhoja asioita irti. Tällä hetkellä ei ole väliä, vaan sillä, että menneet hetket painuvat helvettiin. Sä näytät hirveeltä kun itket.

Mä annan sulle kellon lahjaksi, että sä tiedät, koska mä tulen takaisin.

We were born to die

Aikanaan sä kerroit nimesi
(en muista sitä enää)
ja tänään mä muistelen, kuka sä olit.

En oppinut tuntemaan sua ihmisenä, ainoastaan varkaana. Onko siellä takana jotain inhimillistä? Ehkä se oli vain virhe. Ehkä asioiden ei pitänyt mennä niin.