Peilin takana elämä juoksee, peilistä heijastuva kuva seisoo. Puremajäljet polvessa paljastuvat verhon pudotessa.
Täällä on ikuinen kevät. Tai oli. Tänään tuuli kaataa kaiken kumoon, myös mielenrauhan. Tunteva ja tiedostava osa minusta on kadonnut.
Rapistuva minä on erikoinen kontrasti heräävälle luonnolle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti