Haluaisin kääriä sun surun ja murheen hienoimpaan harsoon, laskea sen veteen ja katsella, kun se lipuu pois. Sun hennot eleet ja vahvat sanat saa mut välittämään susta hetki hetkeltä enemmän. Vaikka mä haistan sun tuoksus, musta tuntuu että sä olet kilometrien päässä. Ei, se olenkin minä. Lensin ilmapallolla tieheni.

Kultaa ja hopeaa ei laiteta yhtä aikaa päälle, isoisoäiti opetti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti