Kasva huora aikuiseksi

Hei sinä vastenmielinen niljake, mä puhun sulle. Oletko harkinnut muuttumista? Tiedäthän, mitä muutos tarkoittaa.

Mua kuvottaa kun katson sun selkää. Noilla naarmuilla ja jäljillä ei ole mitään tekemistä elämän kanssa, sä olet ne itse luonut.

Kulkemamme matka

Junassa on mies jolla on vaaleat hiukset, hauska puhetapa ja nainen laukussaan. Laukkunaisella ei ole raajoja, kuulen vain kuinka sen hampaat kolisevat vasten laukun sisäseinämää. Onko se jokin sävelmä?

Raajat lähtivät yksi kerrallaan, nips naps. Oikea käsi jäi oven väliin ja vasemman käden kuoleva isoäiti vei mukanaan. Oikea jalka sanoi haluan tanssimaan ja lähti etsimään paria keskellä yötä. Vasen jalka, kysyt. Mihin se meni? Kukaan ei kuullut sen lähtevän.



Ikkunakin on lähdössä irti. Kylmän tuulen pitkät sormet hapuilevat minua ikkunanraosta. Ei se minua kiinni saa, sydämeni on tänään lämmin. Taitan silkkipaperista kolmion ja se lähtee lentoon.

Vaunussa haisee intohimo. Ei, se olenkin vain minä. Mitä? Ei, istu vain. Tämä paikka on sinulle varattu.

Kohtaus loppuu.

Kylpyammeessa

Lasken ammeen täyteen. Kuinka lämmintä vettä ihoni kestää? Vesi vääristää ja kehoni näyttää rumalta. Onkohan tämä edes vettä? Hetken kylven viinissä.

Missä on lepohetkeni? Koska saan hengähtää?

Liikaa asioita. Liian monta ajatusta, liian monta murhetta, liian monta tehtävää. Yksikään ei etene eikä valmistu. Ne vain kelluvat edessäni, supattaen korvaani.

Ehkä pitäisi luovuttaa. Havittelen vain omaa onneani. En saa luotua ympärilleni kuin ahdinkoa ja huolta. En halua tehdä sitä.

Painan pääni pinnan alle ja kuuntelen sykettäni. Mulla on hyvä sydän, se on kestänyt paljon. Kynttilän kaunis liekki paljastaa kalpeat, rosoiset käteni. Tuijottelen käsiäni hetken, käteni tanssivat. Sitten hetki on ohi. Elon musiikki jatkaa jyskyttämistään.

Lopulta kynttilä palaa loppuun. Lattia jääköön märäksi.

On aika poistua.

Salpaat mun hengen

Jos se vaatii sen
niin mä kävelen pois

Kuinka sinua rakastinkaan

Huomaatko sä mua enää?

Tuskin.

Kuuletko sä mua enää?

Tuskin.



Mä haluaisin huutaa sut takaisin. Huutaa, niin että linnut lentävät pois ja lasit särkyvät. En pysty siihen. Tukahduttava mielen sametti kuristaa niin, etten voi kuin kuiskata väärään suuntaan. Senkin vähän tuuli vie mukanaan, eikä kukaan kuule. Kukaan ei kuule, kuinka anelen ja rukoilen hiljaa yössä.

Kyllä mä tiesin, että sä lähdet. Kaikki kestää aikansa. Mulla oli sut liian vähän aikaa.

Tänään mä joudun sen sanomaan. Mulle ei annettu vaihtoehtoja.

Hyvää yötä, rakas. Nuku hyvin. Sä opetit mulle paljon. Mä rakastin sua vihaamiseen saakka. Toivottavasti siellä on kaikki hyvin ja mieli keveä. Olisit edes kerran onnellinen.

Harhaa

Me ollaan siinä nurkassa taas, makoillaan
sä silität mun tukkaa niinkuin ennenkin

Mä olen itkenyt koko päivän. Sä lohdutat: tiikeri, sä pystyt mihin vaan kun yrität. Ja mä uskon sen. Sä kerrot muitakin tarinoita. Sä kerrot sun päivästä ja lohikäärmeistä ja siitä kuinka sä kompastuit aina samaan juureen.

Taas kerran sä olet lähellä. Tää on erilaista, vaikka mä itken taas. Sä väität, että sä et koskaan jätä mua. Kuinka sä kehtasit sanoa niin?

Mä näin unta susta. Sä pidit mua kädestä ja sanoit, ettei kannata ostaa ilmapalloja. Ne on liian kalliita tässä maailmassa. Mä en kuunnellut, vaan hain punaisen pallon. Sä sanoit mua hassuksi.

Muistatko ne juhlat epäonnistumisen päivänä? Muistatko, kun en uskaltanut kävellä yksin? Muistatko värikynät kylpyhuoneessa?

Mä itkin tänäänkin. Kysyin sulta, tuletko sä takaisin. Sä et vastannut, ehkä sä siis tulet.