Katoan ja kiepun suuressa pyörteessä nimeltä maailma. Kaikenkokoisia tarinoita sivuutetaan niitä enempää miettimättä (minutkin) eikä maailmassa ole kohta enää nähtävää kun kaikki ovat maitokahvia. Leijat ovat silloin kaikki linjassa eikä mutaatio ole mahdollisuus.
Miten opin kellumaan? Mitä on huolenpito? Kunpa osaisin selittää; kunpa minun ei tarvitsisi peruuttaa ilman peilejä. Olet kaunis eikä sinulle ole paikkaa minussa. Pelkään niin paljon etten uskalla olla. Sairas mieli luo sairaita maailmoita, joissa muiden on mahdoton toimia (kukaan ei ole kirjoittanut sääntökirjaa). Osani tässä ihmiskunnassa on täysin tuntematon ja tunnoton.
En ole ruma vaan kyvytön. Olen itsekäs - ihmissuhteeni eivät tämän takia pysty toteuttamaan tarpeitani. Terapeutti vai potilas? Imenkö vai saastutanko? Antakaa minun olla yksin sylissänne, mutta älkää uskoko sanaakaan valheistani.
sunnuntai 17. elokuuta 2014
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
