se kutittelee ja tunnustelee, kokeilee
lopulta laskeutuu alas ja salamoi sisälläni
Olen täynnä tulta!
Kehoni väreilee ja polttaa, hiukseni höyrystyvät hapettomassa tilassa
Tuhon tilassa elämänhaluni uudistuu
Olen sängyssä kuoleman kanssa
odotan viileää ja puhdistavaa kosketusta, mutta
oletkin kuin rakastuminen
pehmeä, leudon lämmin ja niin tutunomainen
Kuolema, saako sinua rakastaa?

3 kommenttia:
apua ihaninta pitkään aikaan, oon salaa kateellinen, tämä on ihaninta lukemaani aikoihin. eksyin vaan tähän blogiin toisen blogin kautta ja suu loksahti auki ensimmäiset säkeet lukiessani, aa.
halusin vaan kertoo että teit mun päivän, kiitos.
haluan nyt tarkentaa että tietenkin runo myös kosketti suuresti, ihailtavat kielikuvasi vain tekivät niin valtaisan vaikutuksen etten voinut alkuhuumassa kuin kellua siinä syvässä tunteessa, jonka ne välittivät.i
Anteeksi, etten heti vastannut kommenttiisi. En vain tiennyt mitä sanoa. En tiedä vieläkään. Kiitos paljon, sanasi merkitsevät minulle paljon.
Lähetä kommentti