Ymmärrys tulee vähitellen. Pöly peittää sekä asuntoni, että huuleni. Musiikkia se ei voi kuitenkaan estää. Rakastaa, ei rakasta, rakastaa. Pariton määrä lehtiä tuo onnen.
Minä palan, ei, minä olen kytenyt jo pitkän aikaa. Leimahdus! Se iskee tajuntaan kuin jäätikari.
Miten tälläisen mielen kanssa voi oppia elämään?
post scriptum
Tunnekylmä on eri asia kuin vittumainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti