Nukun veitsi tyynyn alla

Vaeltelin pitkään pimeässä ja kylmässä etsimässä itseäni. Unohdin pukeutua järkevästi, mutta en edes muistanut säätä paniikissani. Yritän lokeroida elämääni. Mitä se oli ennen? Mitä se on nyt? Mitä sen pitäisi olla? Pitäisikö sen olla? Onko minulla yhtään tavoitteita?

Paras neuvo aikoihin: joku täytyy eliminoida. Vastuu ei ole vinkin antajalla. Hiukkaset törmäävät toisiinsa ja BAM. Katastrofi. Kukaan ei ole enää.

Onko dystopialla ja negatiivisella utopialla eroa?

Olen tänään ollut teräsmies, tällä säällä ikävästi ruosteen peittämä. Tänään meni rikki kaksi lasia ja lasipullo, jokainen erikseen. En hätkähtänyt.

Tuntuuhan se loistavalta.