Aika kuluu nopeasti. Kaikki tapahtuu ilman, että pystyn siihen millään lailla vaikuttamaan. Nukkumisessa ei tunnu kohtuutta löytyvän: joko sitä nukkuu 17 tuntia tai ei ollenkaan.
Aloitin ranskan kielen opettelun itsekseni. Je m'appelle jne. Aloitin uuden maalauksen, se menee lahjaksi. Ruma siitä kyllä taitaa tulla, mutta onpahan jotain, mitä antaa.
Tänään kävi espanjalainen tyttö kylässä. Kiharapäinen neito kehui huoneeni maasta taivaisiin ja kysyi, että pidänkö muodista vai valokuvauksesta, kun seinäni on täynnä kuvia. Totesin, että en vain pidä keltaisista seinistä. Tyttö nauroi. Hän kertoi myös asuvansa natsineidon kanssa kaupungin vuokra-asunnoissa. Kämppiksen poikaystävä on kuulemma naurettavan stereotypinen skinhead.
Tänään ymmärsin, että se mitä ei ajattele, ei ole olemassa. Henkilökohtainen totuus on ja tulee olemaan. Kaikki eivät voi olla olemassa samaan aikaan. Muutenhan sitä kaatuisi.
Älä kaadu oppimatta siitä jotain. Buddhalaisuus on ehkä lähinnä sitä, mihin voisin ikinä uskoa. Ihanan vastavirta-ajattelua: hyvä elämä täytyy elää, ei siksi että pääsisi tuonpuoleiseen elämään lisää, vaan että saisi elämän kierron lopetettua. Hyvällä elämällä siis pyritään kuolemaan. Ah, miten valaisevaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti