Lievästi liikaa energiaa. Minussa. Tuntuu kuin sisälläni olisi kuuma sininen tähti, joka paistaa rintakehääni karrelle. Voimauttava, mutta tappava. Kuin kaikki olisikin yhtäkkiä kirkasta ja selkeää. Erotuksena.
Ikkuna helisee.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Savu kiemurtelee seinää pitkin ja ajattelen ainoastaan kuumuutta. Aurinko paistaa keskellä yötä selkääni. En aio kääntää kasvojani taivasta kohti, aion vajota alas alas alas. Aamukahvit herra Saatanan kanssa. Miltä kuulostaisi?
Kaupungissa ei ole tähtiä.
Niin lähellä elämää. Elät paremmin kuin minä, helpommin. Tällä päällä ei löydy tavaroita. Laatikkoni, missä olet? Olisin syönyt tänään jotain. Jakoviiva! Kirjoita se.
Asuntoni on saastainen. Ei ole aikaa. Ei aikaa. Ei aikaa. Ei siivottavaa, tämä saasta olen minä. Rakastanko tätä likaa niin paljon, etten pysty luopumaan siitä?
Yritän selventää itseäni ihmisille, joita ei kiinnosta. Ihmisille, jotka eivät edes yritä kuunnella. Ihmisille, joille en ole sitä jotain.
Ymmärsin olevani liian tyhmä. Ymmärsin sen aika kauan sitten, mutta elämä heitti sen äskettäin naamaani. Kirjat eivät viisastuta minua, ei musiikki. Ei yleissivistyskään minua pelastaisi. Ei järkevä tunne-elämä, ei kohtuuden ymmärtäminen. Ei kielitaito tai maailman ymmärtäminen. En ole luotu olemaan tätä vähää enempää. Jos rumaa naamaa ei peitetä meikillä, rumaa mieltä ei peitetä sitten millään.
Löysin omistuskirjoituksesi. Luin sen puoleen väliin ja sen jälkeen poltin koko paskan. Filmit heitin roskakoriin. Pään tyhjensin imurilla.
Päässä hyrrää.
Uusi päivä ja uudet uskomattomat asiat. Olisin huono ihminen. Liikaa ajatuksia, joissa ei yhdessäkään järkeä.
Vähän kuin lukisi omia ajatuksiaan siltä ajalta, kun oli nuori ja vähän erilaisessa elämäntilanteessa.
Jaksa.
Koetan jaksaa, kiitos.
Lähetä kommentti