Kivipuutarha ja kivikasvoja. Kivi kasvaa nopeasti, se leviää, se on voittamaton.
Päättömät nuket tuijottavat ja osoittelevat minua. Ne ovat aina ja kaikkialla.
Verhoathan itsesi mustaan, se on viimeinen tahtoni. Olen kadottamassa itseni jälleen. Pitäisikö saalistaa olemisen viimeisiä rippeitä vai kellua tiedottomuudessa?
Kangas kahahtaa ja takki aukeaa. Samassa ymmärrän, etteivät silmäni ole oikeilla paikoillaan. Olen suunnistanut sokeana, hapuillen.
Kirjoittaminen on kuin mielen oksennusämpäri.
1 kommentti:
Hui! Minusta on liian kaunis asia, että kirjoitit minulle kommentin.
Haluaisin kiittää kovasti ja ilmaista, että luen aina jokaisen kirjoittamasi sanan, vaikka en siitä sanoisikaan mitään, sillä minä tykkään olla niin, sanomatta mitään.
Lähetä kommentti