Ajattelussani on tukos. Tulppa, joka lyö oven kiinni kaikelle kauniille ja rauhalle. Se ei anna mun hengittää vapaasti, se yrittää tukahduttaa. Aivoista se lähtee liikkeelle. Kun pää temppuilee, ei keholla ole muuta vaihtoehtoa kuin seurata perässä. Ja vapista pelosta.
Eilen olin vakuuttunut siitä, että kaunis halveksii minua. Missä järki? Pelottaa, pelottaa niin paljon. Tämä maailma murskaa viimeisetkin asiat, mitä mulla on. Multa on viety jo kaikki, älä vie tätä enää. Anna mun kerrankin olla.
Tänään täytyy nukkua. Eilen nukahdin neljän tunnin jälkeen vain herätäkseni muutaman tunnin kuluttua täysin uupuneena. Nukkua olisi saanut, muttei pystynyt. Turrutan itseni tupla-annoksella kaikkea tainnuttavaa, mitä minulla on. En halua ajatella.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti